Lumen koordinaateilta suurkaupungin sykkeeseen

Olin etukäteen jo valmistautunut, tai ainakin kuvitellut mielessäni sen kaaoksen kun kävelen putkesta Osakan lentokentälle. Mutta ei, väenpaljoudesta huolimatta kaikki tuntui sujuvan kuin tanssi...niin jouhevasti jonot etenivät ja oli kuin jokainen tietäisi juuri mitä pitää tehdä ja minne mennä. Ainut hetkellinen...öööööö mitähän nyt tilanne koettiin viimeisessä passintarkastuksessa ennen maahan pääsyä. Tämäkin johtui vain kielimuurista kun virkailija kyseli minulta mitä aion tehdä Japanissa 57 päivää ja missä asun sen ajan, mutta siitäkin selvittiin loppujen lopuksi hyvin... EK (eli Etsuko Katsuki, joka on yhdyshenkilöni sekä tuki ja turva täällä) olikin minua sitten vastassa kun viimein löysin matkalaukkuni ja pääsin "ulkomaailmaan". Edessä oli tunnin ajomatka kentältä majapaikkaani jonka aikana ehdimme jutella EKn kanssa paljon tulevista päivistä ja käytännön järjestelyistä mitä tulisi tehdä ennen kuin harjoitteluni Kiitos- ravintolassa alkaa... päivä oli todella pitkä k

Rukatunturi komeissa väreissä Viimein koitti päivä jota oli pitkään ja innolla odotettu. Laukut kantoon ja suunnaksi Osaka. On siis aika lähteä suorittamaan kokkiopiskelujeni viimeinen vaihe, á la carte- harjoittelu....kaksi kuukautta Japanissa.  Ehkä hieman jännittääkin tuleva jakso ulkomailla, mutta eihän tätä tilaisuutta voi jättää käyttämättä. Takana todella antoisa ja opettavainen juomien myynti ja tarjoilu- harjoittelu Rukan Coloradossa...hienoja ihmisiä, mahtavaa meininkiä ja ennen kaikkea huippulaatua. Siksipä ehkä myös haiken mielin nyt karistan tunturin lumet kengänpohjista ja suuntaan katsomaan joko ne kirsikankukat kukkii...